Kuinka saada itsensä tuntemaan todella paskaksi äidiksi?
Aivan tuore esimerkki tältä aamulta. Esimerkiksi sillä,että pakotat 10v itkevän neitosen lähtemään kouluun,vaikka se ei haluaisi koska koulussa on uintia tänään.
Aamu alkoi niiiin hyvin. Kävin koirien kanssa lenkillä reilussa pakkasessa ja hyvillä mielin valmistauduin päivään. Poika heräsi hyvin vaihteeksi ja sujui aamutoimet sutjakkaasti. Samoin Tytöllä,ei mitään ongelmia.
Kunnes olisi pitänyt lähteä kouluun,mun viemään Poika hoitoon ja omiin töihin. Sitten Tyttö päätti ilmoittaa,ettei mene ollenkaan kouluun tänään. Tiesin ettei haluaisi uimaan ja ymmärrän sen kyllä,muistissa on vielä hyvin oman lapsuuden pakkouinnit ja suihkussa käymiset liikunnan jälkeen. En tykännyt minäkään.
Mutta jäädä kokonaan koulusta pois? On niillä muitakin aineita tänään,kuin vain sitä uintia. Mittasi kuumetta,että saisiko sen varjolla jäädä kotiin. Ei saanut.
Sitten tuli itkupotkuraivari. Nämä on todella harvinaisia Tytöllä,eikä sille tarvi juuri koskaan suuttua tosissaan. Nyt alkoi olemaan jo kiire töihin ja hoitoon eikä ollut aikaa jäädä pitkäksi aikaa jankkaamaan asiasta,joten meni mullakin hermot.
Sekin on harvinaista,että mä suutun tosissaan,varsinkaan Tytölle. Nyt kohosi mullakin ääni suht railakkaaksi,kun komensin lapseni pukemaan vaatteet päälle asap ja lähtemään kouluun. Kaveri odotti jo eteisessä vaatteet päällä.
En lähde.
Ja sitten varmana lähdet! Takavarikoin kännykän ja tabletin pois kiukuspäissäni,se on luultavasti tän päivän lapsilla tehokkain ja tuntuvin rangaistus niskoittelusta ja mistä vaan.
Puhut opettajan kanssa siitä uinnista,mutta kouluun pitää lähteä kuitenkin. Itkien,ulvoen ja tavaroita paiskoen Tyttö sai itsensä valmiiksi. Mäkin ehdin vielä ajoissa töihin ja Poika hoitoon.
Odottelin sitten työpäivän alkua todella huonon omantunnon ja paskamutsi-fiiliksen kanssa. Mä pakotin sen kouluun,vaikka se ei halunnut. En tykkää valehtelusta joten en halunnut valehdella opettajalle mitään syitä pois jäämiselle uinnista. Ymmärrän että Tyttö ei haluaisi uimaan,se on herkässä iässä ja tarkka yksityisyydestään jo kotonakin. Silti mä pakotin sen lähtemään ja suutuin,vaikka olisi voinut tilanteen hoitaa paremmin. Kiireessä ei aina jaksa neuvotella asiallisesti ja pitkän kaavan mukaan.
Sitten harmitti ja kadutti,enkä tiedä toiminko yhtään oikein. Ei mulla ole ollut esiteiniä aiemmin,en mä tätä osaa. Tekee mieli pyytää anteeksi suuttumista ja palauttaa älylaitteet takaisin,keksiä opettajalle joku syy ettei Tytön tarvi uida tai mennä kouluun ollenkaan.
Sielä se on nyt koulussa pahoilla mielin ja varmasti kiukkuisena. Ja mä töissä pahoilla mielin,en enää kiukkuisena mutta hämmentyneenä. Tälläistäkö se tulee teinin kanssa olemaan jatkossakin? Tuon Tytön,jolle ei juuri ikinä tarvi suuttua?
Pelottaa jo kotiin meneminen,millä tuulella siellä ollaan. Tai ollaanko kotona ollenkaan,Tyttö voi suutuspäissään olla tulematta kotiin koulusta ja mennä kaverille,enkä mä saa sitä kiinni kun kännykän otin pois. Oi luoja sekin vielä! Saan soitella kaikki kaverien vanhemmat läpi.
Tämä aamu alkoi niin hyvin.
Nyt olisi hyvät neuvot ja vertaistuki tarpeen. Miten tälläsissä tilanteissa toimitaan??Voiko koulusta jäädä pois,jos ei huvita uida? Miten te olisitte toimineet? Apuva!
Lisäys: kirjoitettu ti 23.1 ja rauha maassa jälleen,huh. Vastaisuuden varalle hyvät neuvot ovat kyllä silti tarpeen!
Keskustelkaa. Miksi tyttö ei halua uimaan, siihen sinulla on oikeus saada vastaus. Sitten pohditte mitä asialle on tehtävissä. Voiko asiaa työstää keskustelulla, ja mitä mittaluokkaa on ongelma. Ja onko se ongelma ensinkään, vaiko mielipide?
VastaaPoistaNuoret neidot tulevat hyvinkin aroiksi alastomuudelle tai uimapuvussa esiintymiselle. Luokkakaveripojatkaan eivät tee asiaa ensinkään mukavammaksi vertailemalla neitojen vartaloita ääneen. Mitä olisi tehtävissä, että tyttösi itsetunto kehittyisi ja paskamaiset kommentit voisi ohittaa. Tästäkin kannattaa keskustella, eikä asia muutu hetikään hetkessä. Siitä kasvetaan ohi, mutta murrosikä on vaikeaa aikaa.
Jos asia on kuitenkin keskustelusta huolimatta jäätävän suuri ongelma, joka ahdistaa lapsen sielun ihan rusinaksi, niin kannattaa etsiä ulospääsy rakentavin näkökulmin. Myös opettajan kanssa voi keskustella, että voiko uintisuoritukset käydä muuna aikana kuin koulun uimavuorolla? Sekin voisi helpottaa, mutta suoritukset tulisi tehtyä.
Minä kirjoitan kahden jo aikuiseksi varttuneen tyttären äidin näkökulmasta, jolla oli sama ongelma. Opettajat olivat ymmärtäväisiä, ja suoritukset käytiin muuna aikana uimahallin henkilökunnan todistaessa vaaditut kriteerit. Esiteinitytärten ahdistuksen määrä ei estänyt itse suoritusta, kun olosuhteita vähän helpotettiin.
Lisäksi tyttärillä kummallakin on atooppinen ihottuma, joka paheni radikaalisti uimahallissa käynnin vuoksi. Suoritukset annettiin, mutta sovinnolla todettiin loppujen uimahallivuorojen jäävän. Yhdestä uintikerrasta kun tuli viikkojen rasvausrumba ihon reagoidessa klooriin. Siitä atopiasta varmaaan tuli vähän keppihevonenkin uimahallivuorojen välttelyyn - tai noh - hyvä syy.
Ja teineillä on ne kaikkein paskimmat mutsit :) Minä olen jo voiton puolella, mutta en voi sanoa, ettenkö päivääkään vaihtaisi pois. Vaihtaisin lennosta päiviä ainakin parin vuoden edestä! Mutta läpi on kahlattu, eikä silti ole voittajafiilis :)
Hei! Kiitos kommentista ja vertaistuesta!
PoistaAsiasta oli keskusteltu jo aiemmin,eikä syytä oikein tahtonut löytyä tuohon haluttomuuteen uida. Itse veikkaan kyllä sitä alastomuutta luokkakavereiden edessä suihkussa käynnin takia tms,mutta ei selvää syytä oikein saanut irti.
Toki Tyttö sai juuri tuolta uimahallista bakteerin korvaansa viime vuoden puolella ja jouduttiin sairaalahoitoonkin sen takia (oon kirjoittanut postauksen myös siitä asiasta),sekin tietty saattoi pelottaa että tuleeko se uudestaan.
Tyttö oli kuitenkin mennyt uimaan reippaasti ja kivaakin oli ollut,joten tällä kertaa meni ihan hyvin. Juteltiin kotona vielä asiasta ja kovin tuntui olevan pahoillaan kiukkuamisesta,samoin kuin mä itse olin hermojen menetyksestä.
Meni mielellään uimaan seuraavat kaksi kertaa vielä,eli ei tainnut traumatisoitua vaikka kovan kautta sen joutuikin aluksi tekemään.😊
Osui tämä postaus silmiin ihan sattumalta. En tiedä tytöstäsi tarkempaa, koska en ole blogia aikaisemmin lukenut, ja mulla on kaksi poikaa.
VastaaPoistaMuistan kuinka nuorempi pojistani juurikin 10v. ei halunnut mennä kouluun, koska oli liikuntatunti ja jalkapalloa. En osaa sanoa, mitä tunneilla oli aikaisemmin tapahtunut, mutta jostain syystä jalkapallo ei kiinnostanut muuten tosi urheilullista poikaa ( joka muuten ui kilpaa :) Mutta koulusta ei olla pois, jos joku asia ei huvita tai nappaa.
No eteenpäin… Hirvee huuto ja kina, mutta ilmoitin, että kouluun mars. Lähti menemään, mutta päivällä sitten soittivat koulusta, että poika oli lähtenyt kesken koulun kotiin. Vähänkö kohosi lämmöt minulla.
Eikun kotiin ja poika polkemaan pyörällä takaisin kouluun ja liikuntatunnille. Itse menin autolla perässä. Ilmoitin, että jos homma ei rupea pelittämään, joku itkee, ja se joku en ole minä. Tunsin itseni ihan kamalaksi, mutta liikkunnanmaikkakin otti tosi armeijamaisen otteen ja komensi poikaa kunnolla. Siihen loppui varhaisteinin oikuttelu jalkapallon suhteen.
Mitään syytä ei ikinä löytynyt käytökselle, vaikka asiaa koulussakin selviteltiin. Veikkaan, että kokeili vain rajojaan. Mutta pojat voi olla helpompia kuin tytöt. En tiedä...
Kiitos kommentista!
PoistaVastasinkin tuohon toiseen kommenttiin jo vähän laajemmin,mutta luulen myös että tämä saattoi olla vain sen testaamista,että annanko asiassa periksi. En antanut ja Tyttö oli ollut uimassa hyvillä mielin ja meni vielä kahtena päivänä ilman kiukkuilua.
Hetkellisesti ainakin taas ihan hyvämutsi -fiilis.😊
Meilläkin on käynyt noin, että lapsi ei ole halunnut yhtään mennä johonkin ja olen pakottanut menemään ja tuntenut sen vuoksi kamalia tunnontuskia. Kuitenkin sen jälkeen lapsi on ollut iloinen ja hänellä on ollut siellä kivaa. Lapsella, nyt 9v, jostain syystä käy edelleen suhteellisen usein noin, ja olen keksinyt sanoa, että sillä miltä tuntuu ennen asiaa ei ole niin paljon väliä kuin miltä tuntuu sen aikana ja sen jälkeen, että nyt menet ja puhutaan sitten miten siellä meni. Jos lapsella on kamalaa siellä ja paha olo sen jälkeen niin sitten pitää puhua ja tehdä erikoisjärjestelyjä mutta ei muuten. Mulle tulee edelleen paha mieli siitä pakottamisesta, mutta usean vuoden aikana ainoastaan yksi asia, jalkapallo, oli sellainen joka piti oikeasti lopettaa, koska sen jälkeenkin oli paha mieli.
Poista