Mummi ❤

Tämä päivä on mulle nykyään hirvittävän ristiriitainen päivä.

Suomen itsenäisyyspäivä,todella kiitollinen olo että saan elää tälläisessä maassa. Syvä kunnioitus veteraaneja ja lottia kohtaan,jotka taisteli meidän maan puolesta. Mun toinen pappa oli veteraani,menetti nuorena miehenä jalkansa astumalla maamiinaan. Hautajaisissa elossa olevat veteraanit laski valtavan ison kranssin haudalle ja tekivät kunniaa. Se oli todella liikuttava hetki.

6.12 on myös päivä,kun mun rakas mummi kuoli vuosia sitten. Nuorena tyttönä sitä ajatteli,että mummi elää ikuisesti. Se on aina ollut olemassa ja ajattelin lapsellisesti,että se myös pysyy aina. Ei pysynyt,syöpä vei sen meiltä pois. Kirottu,julma tauti.

Mummi ei ehtinyt ikinä tavata Poikaa,se harmittaa mua valtavasti. Olin alkuvaiheessa raskautta kun mummi kuoli,juuri ehdin näyttämään ekan ultrakuvan ja kertomaan,että meille tulee toinen vauva. Mummi itki,luulisin että ilosta. Ei saanut sanaa suustaan,luultavasti kipujen takia. Mutta kyyneleet valui pitkin poskia ja pieni hymy oli huulilla. Uskon myös,että mummia suretti,se tiesi ettei se ehdi näkemään Poikaa ennen kuolemaansa. Muutama päivä ton ultrakuvan näyttämisen jälkeen mummi kuolikin,6.12.

Tytön mummi ehti onneksi nähdä,rakasti sitä valtavasti. Sillä tavalla,kuin isomummi nyt vaan voi rakastaa. Sairaalassa käytiin mummia usein katsomassa,Tyttö murehti,että kuka mummin tekohampaat pesee sielä taivaassa,kun mä en niitä enää voi pestä. Vastasi samantien itse,että pappa voi pestä ne. Pappa odottaa mummia siellä.Mun pappa oli kuollut aiemmin samana vuonna,täysin yllättäen niiden kotona.
Hirvittävän raskasta menettää kaksi elämänsä isoa tukipilaria niin lyhyessä ajassa,mä oon aina ollut mummin ja papan tyttö. Siihen aikaan oli kyllä raskasta muutenkin,elämäni raskaimmat kaksi vuotta. Ehkä kirjoitan siitä oman kirjoituksen joskus.

Koska tämä ikävä helpottaa??😢

Tänään mä sytytän kynttilän 100-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle ja vien oman kynttilän mummin ja papan haudalle.❤