Jouluaaton odotukset vs. Todellisuus

Mä en tiedä montako joulua mun täytyy äitinä viettää,ennenkuin tajuan että se elokuvissa usein nähtävä iloinen,rauhallinen ja kaikin puolin mukava jouluaaton vietto on aivan yhtä todellista kuin joulupukki. Näköjään tosi monta,koska vieläkään en sitä ole oppinut. Ja joka vuosi odotan ja toivon sellaista ihanan rentouttavaa yhdessäoloa.

Pa*kat. Se alkaa heti aamusta. Koska pukki tulee??? Poika on aamusta jo aivan ylikierroksilla jännityksestä,saaden meidät muut hermoromahduksen partaalle. Monen monta tuskaista tuntia pukin tuloon. Kiusaa siskoa,härnätään veljeä ja saadaan heti aamusta nauttia lasten tappelusta.Ihan kaikesta voi tapella,onhan jouluaatto. Viimeiset hetket uhkailla joulupukin tulon peruuttamisella kokonaan,jos ei osata käyttäytyä.

Puolen päivän aikaan olisin jo valmis juomaan koko pullon jääkaapissa olevaa valkoviiniä. Ja mä en edes juo juuri koskaan alkoholia tai edes hirveästi tykkää viinistä. Nyt maistuisi ihan tosissaan. Mutta en juo,koska olen vastuullinen äiti enkä ryypiskele lasten aikana.

Kaikkien hermot alkaa olla koetuksella,äyskitään ja rähistään jo kaikki keskenään. Ihana joulu,koko perheen yhteistä aikaa ja niin rentouttavaa. Tulis nyt jo se pukki.

Tänä vuonna pukki tuli paljon aiemmin kuin yleensä. Ei tarvisi koko päivää odottaa ja jännittää ja ehtisi leikkiä leluillakin rauhassa. Hyvä päätös,mutta ei se sitä seinille juoksemista silti lopettanut. Koko päivä säntäiltiin kuin päättömät kanat,vaikka lahjat oli saatu ja vielä mieluisiakin sellaisia.
Paitsi että,lahjakateus iski ensimmäistä kertaa tän perheen lapsiin. Kateuden kohde oli robotti,jota ohjataan painikkeilla. Tyttö oli varma,että pukki oli antanut sen vahingossa Pojalle eikä sille. Voi luoja sitä rutinaa ja marinaa,vaikka sai sillä robotilla leikkiä vaikka kuinka paljon.

Mummilasta oli kiire kotiin kun lahjat oli siellä,isomummin luona remuttiin pihalla energioita pois, mutta sitten saatiin se väsymysöveririehuminen tilalle. Mummin ja papan haudalla käynti tehtiin pikavauhtia,hävetti niin saamaristi se sekoilu. Ensin jännitys,sitten väsymys. Aivan mahtavaa.

Pakko todeta että onneksi joulu on vain kerran vuodessa,useammin ei kyllä jaksaisi tätä härdelliä.🙌