Häät!

Ei. Ei meidän häät. Mehän ei olla naimisissa,syntiset luopiot. Enkä tiedä mennäänkö edes koskaan naimisiin.Kaksi äpärääkin saatu tähän maailmaan,pthyi.

Mä oon jo vuosia sitten kyllästynyt siihen kysymykseen,että koska me mennään naimisiin. Usein oon kysynyt vastakysymyksen,miksi meidän pitäisi mennä naimisiin? Vielä en ole saanut mitään sellaista oikeasti järkevää vastausta kysymykseen,vaivautunutta muminaa ja steppailua paikallaan kylläkin. Joku on vastannut,että lasten takia. Öö? Tuleeko meistä sitten myös jotenkin parempia vanhempia siinä samalla,vai miten lapset siihen liittyy? Ei niitä kiinnosta paskaakaan,ollaanko me naimisissa vai ei.😀 Perhe me ollaan joka tapauksessa.

Kun katsoo tilastoja avioerojen määristä,kuulee juttuja omien tuttujen ja läheisten eroista,niin miksi tosiaan pitäisi? Onko se suhde vasta sitten tavallaan aito ja oikea,kun papin edessä on sanottu "Tahdon". Ja kunnes kuolema meidät erottaa. Kyllä mekin tahdotaan rakastaa loppuun asti,ei siihen välttämättä tarvita pappia sitä sanomaan. Myötä-ja vastoinkäymisissä, en jaksa edes kertoa kuinka monia mäkiä ollaan yhdessäolon aikana ylitetty hammasta purren. Tahdottu päästä niistä yli yhdessä. Ei se riitä,että alttarilla tahdotaan,sitä tahtoa tarvitaan ihan jatkuvasti. En tiedä onko nykyaikana avioerot muoti-ilmiö kun niitä on niin paljon. Vai ne häät,pitää vain päästä  naimisiin. Parisuhdetta pitää myös hoitaa ja huoltaa,ei se itsekseen sitä tee. Tulee riitoja,arjen kiemuroita ja kiireitä,lapsia,mahdollisesti sairastelua ja työttömyyttä,rahaongelmia -niistä selviäminen vaatii sitä tahtomista. Ei sitä,että heti ensimmäisen ongelman tullessa kirjoitetaan avioeropaperit eikä jakseta edes miettiä,miten sen ongelman voisi ratkaista toisin. Tunnen kyllä erään pariskunnan,joka tekee tosissaan töitä sen avioliiton eteen terapeutin avulla,se on sitä tahtomista ja todella arvostettavaa. Ongelmia voi olla erilaisia ja toiset voidaan ratkoa ja päästä niistä yli,mutta sanomattakin selvää että kaikenlainen väkivalta on hyvä syy erota. Sitä ei tarvitse kenenkään sietää.

Eikä se onneksi nykyaikana ole enää niin häpeällistä olla avoliitossa ja saada lapsia. Muutenhan mekin oltaisiin menty pakon edessä naimisiin ennen Tytön syntymää.

Ja ollaan me kihloissa kuitenkin,pidetäänhän sitä lupauksena avioliitosta.Tai en tiedä moniko pitää,kun niin useilla on kiire kihloihin jokaisen kumppanin kanssa,jonka kanssa seurustelee.Onneksi siinä ei ole mitään aikarajaa,koska naimisiin pitäisi mennä. Miehen kihlasormus on tosin pari vuotta seilannut jossain päin Välimerta,mutta mitä pienistä. Mulla on sormus tiukasti sormessa.

Tykkään silti häistä ja oon aina onnellinen avioparin puolesta. Toivon,että sitä tahtoa löytyy. Mä en oo kovin monissa häissä ollut vieraana,hautajaiset on enemmänkin ollut se meidän juttu. Pian päästään taas koko perheen voimin häihin,odotan kyllä niitä kemuja kovasti.

Enkä mä pidä täysin mahdottomana ajatuksena naimisiin menemistä,ehkä joskus. Mutta näinkin on ollut oikein hyvä.❤