Mä en ole jouluihminen. En aloita jo kesällä haalimaan lahjoja ja valmistamaan ruokia pakkaseen. Ärsyynnyn,kun kaupoissa alkaa soimaan joululaulut jo hyvä ettei lokakuussa. Mainoksia joulutarjouksista tunkee joka tuutista.
Kauhea hössöttäminen yhden päivän takia.
Mäkin olen tykännyt joulusta joskus kovasti,silloin kuin joulut vietettiin aina mun mummilassa. Se oli ihanaa,sielä oli upea joulutunnelma ja rakastin joka hetkeä joulussa.
Joulu kuolee
Yksi mun keskenmenoista tapahtui juuri ennen joulua. Pääsin sairaalasta kotiin päivää ennen aattoa,rikkinäisenä ja älyttömän väsyneenä. Tämä oli toinen keskenmeno,ambulanssilla kovan verenvuodon takia sairaalaan yöksi ja aamulla kaavintaan. Se oli nöyryyttävä kokemus kaikin puolin. Hoitajilla oli kiire kotiin viettämään joulua,osastolla soi joululaulut ja hoitajien nauru ja vitsailu kuului huoneeseen jatkuvasti.Mä itkin ja mietin,että mikä mussa on vikana kun taas kävi näin. Pilaan hoitajien ja kaikkien muidenkin joulun.
Se oli myös viimeinen joulu mummilassa,sen jälkeen mummi ja pappa kuoli. Olisinpa voinut viettää viimeisen yhteisen joulun yhtä onnellisena kuin aiemmin,enkä surusta säpäleinä ja itkua pidätellen. Mä en tiennyt,että se oli viimeinen joulu.
Joulu ei ole enää samanlainen. Ei vaikka miten yrittäisi kaivaa sitä samaa fiilistä. Luultavasti se kuoli vauvan,mummin ja papan mukana.
Ei lasten takia tarvitse murehtia,kyllä me joulua vietetään ja lasten ilo on onneksi tarttuvaa. Joulu on ihan ok,vaikka ei se tunnu samalta kuin ennen,enkä jaksa liikaa intoilla siitä. Koristellaan kotia,leivotaan,käydään aattona sukulaisilla jouluaterialla ja odotetaan sen jälkeen kotona joulupukkia. Ihan niinkuin muutkin ihmiset.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia Unensieppaajille,kiitos!