The Ideanikkarit

Varmaan jokaiselle vanhemmalle tulee joskus eteen tilanne,että tuut luvanneeksi lapselle heikolla hetkellä jotain mitä ei ehkä olisi pitänyt.

Oon lähiaikoina yhtä omaa sellaista pohtinut,kun mietin että oonko mä oikeasti jo niin vanha,että mun aivotoiminta on jotenkin hidastunut merkittävästi,vai puhuuko meidän lapset nykyisin vain todella paljon nopeampaa kuin ennen ja sekoittavat mun aivotoimintaa jotenkin sillä? Voi olla myös molempia.

Keväällä Tyttö tuli kaverinsa kanssa tornadon lailla tohkeissaan mun luo. "Äiti mä sain idean!" Talon päällikkö,isäntä ja fiksuin elävä olento eli mies oli töissä,joten idea esitettiin tietty mulle. Nyt osaan olla jo vähän varuillani jos tuon lausahduksen kuulen,silloin en. Joten kehotin kertomaan mikä idea se oli.

Tyttö toimi puhemiehenä,pari ekaa lausetta pysyin kärryillä hyvin. Sitten iskettiin turbovaihde silmään ja puhetta alkoi tulla kuin konekivääristä. Tajusin sanan sieltä ja toisen täältä,mutta en voinut kuin tuijottaa suu auki edessä seisovaa lasta ja sen vieressä kädet ristissä pomppivaa ja nyökyttelevää kaveria. Vetääkö se edes henkeä missään välissä? Suu liikkuu kovaa vauhtia,kädet huitoo välillä ilmaa,se naureskelee kaverinsa kanssa ja sanoja vain tulee suusta koko ajan. Yhtäkkiä tuli hiljaista,idea oli siis esitelty. "Jooko äiti,pliiiis???" Vaikka mun ilme varmasti paljasti etten mä ollut kartalla mistä oli puhe,totesin hyvin varovasti että joo? Ja kaksi tornadoa ryntäsi ulos riemusta kiljuen.

Hetken päästä kurkkasin ikkunasta ulos ja saatoin ehkä kirota ääneen. Siellä kaksi iloista tyttöä hyppi leikkimökin katolta trampalle,joka oli varta vasten siirretty lähemmäksi. Oli satanut juuri ja tramppa on silloin melko liukas,ehdin pari kauhukuvaa päässäni kuvitella ennen ryntäämistä ulos komentamaan tytöt alas katolta.

Katolta katseli kaksi hämmästynyttä silmäparia,miksi pitää tulla pois? Koska se on vaarallista tietenkin. Voi käsi tai jalka murtua,mennä niskat poikki ja vaikka mitä.

Sitten viereen tepasteli Poika,nuori mies joka vasta opettelee siskonsa jalanjäljissä raivostuttavaa näsäviisastelua ja kertoi mun antaneen tytöille luvan. Kielsin tämän jyrkästi. Samassa hetkessä Poika tajusi seisovansa mun kanssa terassilla,vaikka voisi olla myös itse leikkimökin katolla hyppimässä alas. Miksi Sisko saa ja mä en?? Aaargg.

Sitten sorruin kaikkien fiksujen vanhempien toimintatapojen vastaisesti taantumaan lapsen tasolle riitatilanteessa ja jankattiin kaikki kolme keskenään,että oliko lupaa vai ei.Ja jos olikin,se peruttiin NYT.

Joten nykyisin osaan melko hyvin vaatia molempia omia ideanikkareita hidastamaan puhetta että pysyn mukana. Jos lapset keksii yhdessä idean,se saattaa kaatua jo esittely vaiheessa niiden riitaan,molemmilla on siitä aivan eri versio.

Varmuuden vuoksi voisin kuitenkin ruveta harrastamaan pientä aivojumppaa,vaikkapa pasianssin muodossa.

Koin valaisevan hetken kun kirjoitin noista meidän idearikkaista lapsista,kun luin sen vielä pariin kertaan läpi.Tajusin,että tuo loistavien ideoiden keksiminen on ilmeisesti periytyvää,koska mähän olen itse aivan samanlainen! Ja myös mun isä,eli lapset on jo ainakin kolmannen sukupolven ideanikkareita,haaveilijoita ja taivaanrannan maalareita. Me ei ehkä oman isin kanssa hypitä enää leikkimökin katolta alas,mutta hyviä ideoita meillä piisaa kyllä.

Ei ole yksi tai kaksikaan kertaa,kun mä olen keksinyt huikean hyvän idean ja suu vaahdossa,silmät kirkkaina ja melkein kädet ristissä pomppien kuten Tytön kaveri,esitellyt sen talon luultavasti ainoalle järkevälle aikuiselle eli Miehelle.

Nämä ideat saattaa olla aivan mitä tahansa minipossun lemmikiksi hankkimisesta oman yrityksen perustamiseen.
Luultavasti aivan yhtä monta kertaa talon järkevä aikuinen on miettinyt, että onko toi muija jumalauta taas tosissaan ja keksinyt samantien 101 järkevää ja perusteltua syytä miksi mun ideaa ei kannata lähteä toteuttamaan. Sitten mä voin mököttää aikuismaisesti hetken,koska koko juttu  tyrmättiin taas heti kättelyssä,eikä edes tajuttu miten loistava keksintö se oli.

Alan mä jo oppia,että kaikkia ei kannata edes kertoa eteenpäin ja toivoa riemastunutta vastaanottoa ja kehuja. Kuten mun ideaa,että fretti olisi mukava lemmikki. Juuri sellainen haiseva näätäeläin,joka luultavasti tuhoaisi koko kämpän. Mutta sellainen olisi söpööö.😍

Tiesin että jos sellainen meille jollain ihmeellä tulisi,mä saisin luultavasti asua sen kanssa kahdestaan leikkimökissä.Totesin siis itsekin,että huono idis,mutta pitäähän naisella haaveita olla.

Lottovoitto,maailmanrauha,talo ulkomailla,lääkityksen keksiminen syöpää vastaan,citymaasturi,haiseva näätäeläin lemmikkinä.

Onneksi on mies, jolla on jalat maassa ja järki päässä,ei mennä perse edellä puuhun jokaisen mun keksinnön takia.❤ Eikä varmaan aina ole helppoa asua kolmen "Hei mä sain hyvän idean!" -ihmisen kanssa.

Oletteko te itse enemmän ideanikkareita kuten mä,vai järkeviä aikuisia kuten mun mies?😀