Pelottavia muistoja omasta lapsuudesta

Monet varmasti tietää tämän tunteen,kun aikuisena osaat yhdistellä lapsuudessa tapahtuneita asioita toisiinsa ja kasata niistä valmis palapeli. Vähän niinkuin ne kuvat,jossa piiretään pisteestä pisteeseen ja siitä muodostuu kuva. Kun lapsena ei ole osannut yhdistää joitakin asioita toisiinsa ja ehkä myös mieli on jollain tavalla suojellut silloin.

Mä sain perjantaina kasattua luultavasti yhden palapelin loppuun,loksahteli palaset kohdilleen hirveetä vauhtia. Muistoja vain tulvi mieleen jostakin mielen syövereistä,joita mä en ole muistanut ollenkaan koko aikuisikänä.

Mä olen myös aina vihannut sinistä väriä yli kaiken. Siinä ei ole mitään järkeä ja se on ollut naurettavaa,mutta sininen väri on inhottanut ja inhottaa vieläkin aivan hirvittävästi. Nyt mä oon siedättynyt jo vähän joihinkin sinisen sävyihin,mutta vaikkapa Pojan ollessa pieni,yhtään ainutta sinistä vaatetta ei meiltä löytynyt. Ei sinisiä lakanoita,koriste-esineitä,pyyhkeitä tai mitään sinistä.
Myös tähän saattoi löytyä nyt selitys,jota en ole osannut koskaan aiemmin edes ajatella.


 Mä olin luultavasti eka-tai tokaluokkalainen,osasin jo ainakin lukea melko hyvin ja mulle oli tilattu Aku Ankka. Tulin koulusta kotiin ja katsoin postilaatikkoon,olisiko lehti tullut. Se oli ja sen lisäksi postilaatikossa oli sininen kirjekuori. Ei postimerkkiä,hassulla koukeroisella käsialalla kirjoitettu mun isin nimi. Näytti ihan mummin käsialalta,yhtä hassun näköistä. Vein kirjeen isille ja unohdin koko asian.

Joku aika tämän jälkeen olin tehnyt kaakaota koulun jälkeen ja halusin juoda sen pillillä. Tiesin että pillit oli keittiön yläkaapissa,jos nousen tason päälle niin yletyn sinne hyvin.
Avasin kaapin oven ja ensimmäisenä silmät osui siihen siniseen kirjekuoreen. Jos se olikin mummilta? Oliko siinä lukenut myös +perhe isin nimen lisäksi? Uteliaisuus voitti ja luin sen kirjeen.
Enhän mä silloin osannut ajatella asiaa näin,mutta se oli tappouhkaus. Tarkkaan en millään muista enää mitä siinä luki,mutta mietin että miksi naapurit haluaisi satuttaa meitä ja etenkin mua? Mähän hoidan niiden kissaakin tosi nätisti,vien lenkille valjaissa ja leikitän?
Äkkiä kirje takaisin kuoreen ja paikalleen siihen mistä sen otinkin. Mehupillit näkyi sielä vähän kauempana,mutta mitä ihmettä...Niiden päällä oli pistooli. Pelotti aivan kamalasti,että äiti ja isi huomaa mun käyneen kaapilla,pyssyä oli pakko hiukan siirtää että saan mehupillin sieltä alta. Muistan nyt,että se oli tosi painava pyssy ja yritin koskea siihen mahdollisimman vähän. Ja mua kiellettiin ehdottomasti menemästä naapureille kylään kissaa katsomaan. Tätä mä ihmettelin kovasti,koskaan ei kerrottu että miksi.

En kertonut äidille ja isille varmaan koskaan,että luin kirjeen ja näin sen pyssyn. Tiesin ettei toisten kirjeitä saa lukea ilman lupaa ja pyssy nyt vaan oli jo niin pelottava etten halunnut kertoa että näin sen,vanhemmat suuttuisi varmasti. Isi kyllä harrasti ammuskelua välillä ja opetti muakin ampumaan,mutta ei kotona koskaan aiemmin ollut pyssyjä pidetty.

Meidän naapurit. Sellainen vanhempi pariskunta,vaimo oli tosi mukava ja melko hiljainen. Mies oli pääosin mukava,mutta välillä hiukan arvaamaton. Niiden kissasta tykkäsin tosi kovasti ja kävin usein niillä sitä hoitamassa. Kyllä silloinkin mulle kerrottiin,että mies on vähän mieleltään sairas ja saattaa sen takia olla joskus kiukkuinen ja joskus tosi mukava.

Sitten alkoi tulvia muistoja mieleen. Kauheeta huutoa naapurista,naisen avunhuutoa ja kirkumista. Lasin särkymistä ja kamalaa töminää. Miehen pelottavaa karjumista ja todella rumia sanoja. Minä juoksemassa pihalta sisään turvaan,kun se huuto kuului niin hyvin hiekkalaatikolle. Minä omassa sängyssä kädet korvilla,kun se kauhea meteli ja avunhuuto kuului meille sisällekkin. Isi soittamassa poliisia lankapuhelimesta ja ryntäämässä naapuriin naisen avuksi. Minä soittamassa poliisille,kun vanhemmat ei ollut kotona sitä tekemässä. 

Yhden kerran muistan selkeästi,kun poliisit tulivat meidän pihaan ja mun luo kun olin hiekkalaatikolla. Asuttiin siis rivitalossa,jossa oli 7 asuntoa yhteensä. Kysyivät että tunnenko xxxx -nimistä naapuria ja tiedänkö missä ne asuu. Kerroin että tunnen kyllä ja muistin kertoa että niiden kissa on tosi ihana ja hoidan sitä paljon. Poliisit hymyili. Sitten osoitin niille oikean asunnon,missä tämä mies asuu. Poliisit kiitti kovasti ja lähtivät sinne. Parin minuutin päästä kuului miehen huuto,kamala karjuminen ja uhkailu,kun poliisit veivät sitä autoon. Kuului mun isän nimikin siinä huudon seassa.

En tiedä montako kertaa isi soitti sinne poliisit ja montako kertaa ryntäsi itse paikalle estämään pahoinpitelyä. Mies toimitettiin pakkohoitoonkin ainakin pari kertaa mun isin avustuksella. Siitä ei pidetty,toisten asioihin ei saisi puuttua. Ei,vaikka nainen huutaa henkensä hädässä apua. Vaikka lapset pelkää sitä tappelun ääntä.

Sininen kirjekuori sisälsi tappouhkauksen ja pistooli oli hankittu perheen suojaksi. Tätä ajatusta oikeasti pelästyin perjantaina,kun näitä muistoja alkoi tulvia. Mun isi oli ottanut sen uhkauksen tosissaan ja hankkinut aseen turvaksi. Se ei ollut silloin mitään leikkiä,jos isi on toiminut noin. Ymmärsin miksi mua kiellettiin menemästä naapuriin ja miksi naapurin mies huutaa isän nimeä kun poliisit on viemässä sitä pois. Miksi sen vaimo,jota siis pahoinpidellään,kirjoittaa tappouhkauksen? Luultavasti miehensä on käskenyt kirjoittaa juuri niillä sanoilla,tai mies on kirjoittanut sen ja vaimo vain toimittanut kirjeen meidän laatikkoon. Vaikea uskoa,että vaimo olisi sen takana ollut mutta mistä sen tietää.

Onneksi ainakaan mun tietääkseni uhkausta ei koskaan yritetty toteuttaa millään tavalla. Ainakaan en muista,että olisi. Pistooli hävisi kaapista jossain vaiheessa,mehupillejä hain sieltä kyllä monesti sen löytymisen jälkeenkin.

Inho sinistä väriä kohtaan voisi johtua tuosta kirjekuoresta. Se oli sininen ja se sisälsi pelottavan uhkauksen,jota en lapsena kyllä varmaan ymmärtänyt kunnolla. Onko tässä ajatuksessa mitään perää? 

Onko teillä tälläisiä palapelejä ratkennut aikuisiällä,joita lapsena ei osannut tai pystynyt kasata?