Muistoja menneisyydestä,osa 1

Lauantai parisen vuotta takaperin.Saa nukkua niin myöhään kuin haluaa. Ei töitä tai lapsilla hoitoa tai koulua. Ah,ihanaa!

Heräät aamulla sängystä,talossa on aivan hiljaista. Mitä ihmettä,nukkuuko lapsetkin muka vielä? Mies kuorsaa vieressä myös.Onpas mukavaa,voisin koittaa vielä jatkaa unia hetken.

Ääni. Pieni ääni,joka saa sut havahtumaan uudestaan hereille. Mikä toi oli?? Et haluaisi nousta,mutta et taas viitsi alkaa huikkimaan lapsiakaan,jos ne nukkuukin vielä.

Nouset ylös ja mietit,että mistä se ääni kuului. No,kauhea pissahätä eli käydään ensin vessassa ja selvitetään asia sen jälkeen.

Avaat kylppärin oven aamurähmät silmissä ja tukka pystyssä,etkä tiedä kumpi säikähtää enemmän. Sinä itse vai sun 3-vuotias poika,joka on siellä meikkaamassa sun meikeillä. Puuteri on tipahtanut lattialle ja on aivan pelkkää jauhoa.Sun uusi huulipuna on osaksi pitkin pojan naamaa ja lattiaa,vedenkestävää kajalia on myös laitettu reippain ottein silmien ympärille, kulmakarvoihin ja pitkin mahaa. 

Peruutat takaisin kylppäristä ja suljet oven. Ehkä tämä oli vaan unta ja toisella kertaa sielä ei ole ketään. Kyllä oli,hurjan iloinen poika joka oli onnellinen kun äitikin heräsi uuteen aamuun.

Ehkä hyvä juttu,että en tuolloin tiennyt että sama tulee vielä toistumaan useasti. Sain uusia melko monta huulipunaa,ennenkuin poika lopetti aamuisen meikkaamisen. Opin myös nousemaan nopeasti ylös viikonloppuisin pienestäkin risahduksesta.

Poika myös tuli joskus herättämään mua meikit päällä. Heräsin hentoiseen "äitiiii,helätyyys" -höpinään,avasin silmät ja näin pellen tai zombien aivan mun naamassa kiinni. Säikähdin helvetisti ja ensimmäinen reaktio oli tuupata se klovnin irvikuva ikkunasta pihalle niskaperse-otteella,onneksi kuitenkin äänestä tunnistin oman pershedelmäni ennen tämän toteuttamista.

Nykyisin nämä viikonloput on jo suht rauhallisia ja mun meikit saa olla rauhassa.😊

Kommentit