Lapsellinen äiti

Lapsethan ei ole mitään tyhmiä olentoja. Ei,ne on kieroja ja ovelia pikku pirulaisia. Ne haistaa vanhempien tunnetilat ja osaavat halutessaan ärsyttää toisiaan ja myös vanhempiaan aivan tahallaan. Tietävät juuri ne asiat,mistä äiti ärsyyntyy ja mistä isi ärsyyntyy. Ja armoa ei anneta.

Mua ärsyttää ainakin suunnattomasti jatkuva äidin hokeminen ilman mitään syytä,perässä kulkeminen ympäri taloa,narisevalla äänellä puhuminen,äkillinen kuurous,säikäyttely,vetelehtiminen ja huutamalla puhuminen. Varmasti on muitakin,nämä tuli vain ekana mieleen.

Me äidit ei myöskään olla tyhmiä. Me tiedetään myös ne asiat,jotka lapsia vuorostaan ärsyttää. Enkä mä pelkää käyttää näitä juttuja lapsia vastaan.

Tyttö on helpompi ärsytettävä koska on isompi,ärsyttää mua enemmän tahallaan kuin Poika ja on myös herkempi. Poika ei tahdo ärsyyntyä niin paljoa tai helposti,mikä ärsyttää vain mua itseäni enemmän.🤔

Toisen tuijottaminen hölmö ilme kasvoilla. Alkaa muuten ärsyttää,kun toinen yrittää tosissaan kertoa sulle jotain tärkeää asiaa tai kysyä jotakin. Tämä on yksi mun lemppari ja helppo toteuttaa. Samalla voin esittää mykkää,kuten Tyttökin toisinaan esittää.

Laulaminen. Mähän en osaa laulaa yhtään,mutta laulan silti. Paljon. Melkein missä vain ja juuri niitä lauluja,joita Tyttö inhoaa. Välillä kovaa ja korkealta ja välillä lähes kuiskaten,tuo vähän jännitystä kun sitä ei voi etukäteen tietää.

Aamu on ihana aloittaa laulamalla nukkuvan Tytön korvan juuressa esim. "Lumiukko tehtäisiinköööös,nyt leikin aika oooonn!" Ja en laula kovaa,en tykkää säikytellä. Ihanan hempeällä äänellä vain. Herää muuten melkoisen rivakasti,hiukan naureskellen tai vaihtelevasti valmiiksi kiukkuisena. Kuten minäkin olen herännyt useita kertoja. Autossa on kiva laulaa,sieltä ei lapset pääse pakoon. "Äiti,mun korvia särkee,lopeta pliis."

Mä osaan myös esittää kuuroa,puhua jatkuvasti päälle,matkia kaikkea mitä mulle puhutaan kuin papukaija. Hokea yhtä sanaa koko ajan,vastauksena kaikkeen. Seurata joka paikkaan kuin koira,myös sinne vessaan. Mikä ihmeen kakkarauha?Ymmärrän tahallaan väärin mitä mulle sanotaan ja suutun siitä todella uskottavasti. Vedän tarvittaessa ihan maahan levyksi ja kiukuttelen sielä sätkien. "Äiti nouse ylös sieltä,nyt sä oot tosi lapsellinen!"

Jep,olen. Ja se on aivan parasta. Miksi aikuinen ei saisi olla välillä lapsellinen? Myös tällä tavalla,ei ainoastaan innostuessaan vaikka pulkkamäessä ilakoimaan kuin lapset. Ei lapsetkaan aina ole vain ihania murupalleroita,miksi äitien pitäisi olla? Ja ei,en harrasta tätä ja nolaa lapsiani muiden läsnäollessa,kun niillä kavereita on kylässä.

Tällä on ollut hyvä vaikutus. Heti kun mä olen alkanut tekemään samoin kuin lapset,tämä ärsyttäminen on vähentynyt todella paljon. Kun lapsi näkee ja kokee sitä myös itse,ne ymmärtää paremmin kuinka ärsyttävää se oikeasti on. Osaa ehkä asettua toisen asemaan ja miettiä myös sitä omaakin käytöstä.

Taitoa vaatii se,ettei mene överiksi ja oikeasti suututa tai loukkaa toista. Ajoitus,koska on sellanen hetki ettei tosissaan loukkaa. On tullut koettua myös tämä ja sitten pyydetty anteeksi. Vedetty raja,mihin pitää osata lopettaa.

Parasta on kuitenkin se,että nämä päättyy nauramiseen. Aluksi tietty ärsyttää,mutta joku repeää nauramaan ja se tarttuu. Sitten nauretaan vedet silmissä ja mahat kipeänä,eikä siitä meinaa tulla loppua millään. Voiko joku lapsi pokerinaamalla ja nauramatta katsoa olohuoneen lattialla kiukuttelevaa äitiä? Ei ainakaan mun lapset pysty kovin kauaa.

Kun siitä nauruhepulista on sitten selvitty, lasten kommentti onkin että "Äiti,sä oot ihanan hassu!"