Ihana,ihana aamu. Mikä tässä aamussa on sitten niin erilaista,että se ansaitsee oman kirjoituksen?
Kiireettömyys. Mun normaalit arkiaamut on täynnä vauhtia ja kello kaulassa juoksemista. Lenkitän koiraa jo puoli kuudelta aamulla,hoidan Pojan hoitoon ja hoputan Tytön valmiiksi koulua varten. Menen itse töihin.
Tänään oli poikkeus,kun ei ollut niin kiire. Lähdettiin koiran kanssa lenkille metsään vasta sitten,kun pihalla alkoi näkemään jotakin.
Metsälenkit on älyttömän rentouttavia. Vain mä ja koira,joka nauttii kun saa juosta vapaana. Kukaan ei puhu mulle mitään,mun ei tarvi puhua mitään.
Se hiljaisuus. Kuuluu vain lintujen ääniä,autoja jossain kauempana,omat askeleet ja koiran tassujen rapina pusikoissa. Ei ole kiire mihinkään,jalat vain vie eteenpäin. Raitista ilmaa,aurinko nousee ja maisemat on upean näköisiä.
Ja kotona Mies oli keittänyt mulle kahvia valmiiksi,aivan parasta.❤
Käydään me lastenkin kanssa metsälenkeillä,mutta rentous ja rauhallisuus on usein melko kaukana siitä.
Pissattaa,kakattaa,janottaa,väsyttää. Sattuu jalkaan,sattuu päähän,kanna äiti kun jalka on varmaan poikki. Mennään kotiin,en halua mennä kotiin.
Koira on ihan mukava lenkkikaveri,todellakin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jätäthän kommenttia Unensieppaajille,kiitos!