Huoli

Kuten eräässä aiemmassa postauksessa kirjoitin,olen ammatiltani lähihoitaja. Kovahermoinen,en vähästä säikähtävä tai panikoiva,raudankova ammattilainen ja sairaita lapsia hoivaava äiti.

Voin antaa vesiperäruiskeen silmääkään räpäyttämättä,hoitaa luuhun asti näkyviä haavoja,mätäisiä haavoja, katsoa nenä kiinni Pojan päässä,kun lääkäri laittaa tikkejä takaraivoon,puhkaista ja puhdistaa Tytön korvalehdet,jotka ovat täynnä mätää. En huolestu oikeastaan koskaan omien lasten sairasteluista,lääkitsen ja hoivaan ilman turhaa hysterisointia.

Paitsi nyt tämä Tytön korvatulehdus sai jopa mut hiukan vauhkoksi. Ja se on paljon se,koska se ei ole normaalia käytöstä mulle ollenkaan. Oireet oli niin rajut ja ei-normaaliin-korvatulehdukseen viittaavat (ja uskokaa pois,niistä on kyllä kokemusta!) ,että olin itsekin vähän ihmeissäni,että kuinka tulisi toimia. Ja mikä Tytöllä on??

No,mitä me ihmiset tehdään,kun kaivataan tietoa jostain asiasta? Juuri niin,katsotaan googlesta. Niin mäkin tein ja tottakai diagnoosiksi tuli leukemia. Aina se on jonkinlainen syöpä perkele,vaikka googlaisit murtuneen sormen. Syöpä se on silti,pakko olla.


 Erikoislääkärit  

Viime päivinä on tullut tavattua useampi lääkäri,etenkin sattuneesta syystä korva,nenä-ja kurkkutautien erikoislääkäreitä. Huomasin tuon sairaalajakson aikana,että mun on hyvin vaikea jotenkin ottaa vakavasti ja uskoa nuorten lääkärien diagnooseja ja sanomisia. Voi olla kyse vain asennevammasta,mutta jos lääkäri on hädin tuskin mun ikäinen,en usko että se on ehtinyt vielä saada kokemusta niin paljoa kuin vanhat lääkärit ja kaikki potilaat hoidetaan saman kaavan mukaan,vaikka oireet olisivat täysin poikkeavat niistä normaaleista. Arvostan lääkäreitä hurjasti,mutta elämä on opettanut myös sen,ettei ne aina ole oikeassa tai tiedä kaikesta kaikkea. 

Me tavattiin myös eilen nuori erikoistuva naislääkäri,joka kotiutti meidät sairaalasta. Ei tarvetta tutkia Tyttöä enempää,antibiootteja vaan niin sillä pärjää. Ei putkitusta tarvita myöskään.
Ärsyynnyin samantien,kun huomasin ettei lääkäri ollut selvästikään edes lukenut Tytön tietoja koneelta ennen meidän tuloa.  Mä oon kertonut sata kertaa,että tämä on toinen vastaavanlainen raju tulehdus,korva on vain eri. Vain kaksi viikkoa väliä näillä tulehduksilla. Toisesta korvasta vuoti mätää,paljon. Korvien takaisen kallon punoitus molemmissa tapauksissa,samoin harottava ja kosketusarka korva.

Aivan uusia tietoja tuolle nuorelle lääkärille,vaikka ne lukee koneella taatusti. Diagnoosi tehtiin siis pelkästään mutu-tuntumalla,sen hetkisen Tytön voinnin mukaan. Tottakai se oli paremmassa kunnossa jo,kun on saanut suonensisäisiä antibiootteja monta päivää!

En ollut siis samaa mieltä lääkärin kanssa juuri missään ja sain luultavasti hankalan äidin leiman. Korvien takaisen kallon punoitus on kuulemma normaalia,voi olla jopa ihottumaa. Perkele,mä tiedän kyllä miltä ihottumat näyttää,eikä se ole ihottumaa. Tytön korvasta otetussa näytteestä löytyi myös 3 erilaista bakteeria,lääkäri kertoi mulle vain yhdestä. Kaksi muuta sain tietää vasta kotona,kun katsoin näytteen tulokset omakanta-palvelusta. Oliko nämä kaksi muuta jotenkin vähäpätöisiä ettei niistä sitten kerrottu? En tiedä,mutta toinen niistä oli ainakin tätä tautia ajattelen myös melko oleellinen bakteeri.

Tytöltä löytyi (tämä mulle kerrottu siis)  Pseudomonas aeruginosa. Perkeleellisen sitkeä bakteeri,tarttuu usein ilmeisesti vedestä,kuten uimahalleista tai kylpylöistä. Tyttö on käynyt elokuussa kaverinsa kanssa uimahallissa,varmaan nappasi pöpön sieltä. Googlatkaa jos uskallatte,syöpä tästäkin luultavammin jossain netin syövereistä löytyy.

 Bakteeri itsessään jo voi aiheuttaa rajumpia korvatulehduksia kuin normaalisti,mutta tämä bakteeri ei ollut tiedossa vielä kun me sairaalaan osastolle jouduttiin. Mun pyynnöistä huolimatta asiaa ei aluksikaan tutkittu erityisemmin,tottakai veriviljely otettiin ja myös toi näyte korvasta. Sitten vain antibiootteja suoneen,mikä tietenkin on tärkeä hoito tuossa tilanteessa ja oikein tehty. Pää oltaisiin voitu kuvata kun me sinne tultiin,poskiontelot voitu ultrata jne jne jne. Paljon olisi voitu tehdä ja tutkia heti aluksi,kun lääkkeet ei vielä olleet ehtineet vaikuttaa ja viedä oireita pois.

Eräs lastenosastolla työskentelevä sairaanhoitaja sanoi,että ei ole koko uransa aikana nähnyt tälläistä tapausta kuin mun Tyttö. Ja hoitaja oli sen verran vanhempi rouvashenkilö,että sitä uraa on luultavasti kestänyt jo ainakin 20 vuotta. 

Joten,hiukan olen pettynyt ja kiukuissani tästä miten tuota tautia tutkittiin. Tai siis ei tutkittu,vaikka olisi voitu tutkia. Yksityisen sektorin lääkäri,joka meille lähetteen osastolle kirjoitti,kertoi heti että pää pitää kuvata,Tyttö humauttaa ja putkittaa korvat,imeä kaikki märkä pois. Mitään näistä ei tehty,paitsi korvaa puhdistettiin imuroimalla ja huuhtelemalla. Tuo yksityisen puolen lääkäri on ollut töissä jo niin pitkään,että on hoitanut jopa mua lapsena. Eli on sitä kokemusta melkoisesti ja luotan sen arvioon kuin kiveen.  Sen takia varasinkin Tytölle ajan sen vastaanotolle,haluan myös sen mielipiteen tästä koko taudista ja sen hoidosta.