Äiti vai kaveri?

Tässä eletään nyt sellaisia aikoja,että Tyttö kasvaa kovaa vauhtia kohti teini-ikää ja isompien lasten murheita ja huolia. Ihan muutama vuosi vain ( ja ne menee nopeasti! ) ja tulee poikaystäviä,kaverisuhteiden  draamoja,alkoholin ja tupakin kokeilut jne.

Ne on tulossa kyllä,hetkeäkään en usko etteikö niitä joskus kokeilisi.

Oma äiti osasi olla mun teiniangstin aikaan äiti ja myös kaveri,jolle sai kertoa huolet. Äiti komensi,paasasi vastuusta ja velvollisuuksista,murehti taatusti mun puolesta kun hengailin kavereiden kanssa myöhälle iltaan. Mun vanhemmat piti säännöistä ja rajoista kiinni,vaikka mä protestoin,kiukuttelin ja haukuin ne paskimmiksi vanhemmiksi ikinä. Ne tuki ja kannusti,tarpeen vaatiessa ojensi ja rankaisi sääntöjen rikkomisista,halusivat tietää missä ja kenen kanssa liikuin. Aina uskalsi mennä kotiin vaikka räkäkännissä.

Ne välitti. Ne tuntui niiiiin raivostuttavilta holhoajilta,ei muilla niin paljon sääntöjä ollut!

Se on äidin ja isän tehtävä. Ei olla aina mukava ja kiva,antaa lapsen tehdä mitä   haluaa. Asettaa rajat ja säännöt.Pitää niistä kiinni.

"Rajat on rakkautta."  Niin mulle aina sanottiin ja vihasin sitä. Nyt ymmärrän,mitä se tarkoittaa.

Mun kaverin äiti oli kaveri enemmän kuin äiti. Miten sairaan siisti mutsi, niillä sai poltella tupakkia ja äiti jopa osti sitä. Alkoholia myös joskus. Kaveri oli äitinsä kanssa niin läheinen,eikä sen äiti mäkättänyt jatkuvasti. Tai varmaan koskaan.

Vähän upeeta,se valehteli mun äidille että ollaan jo nukkumassa,kun olin niillä yökylässä. Oikeasti oltiin toisella puolella kaupunkia, kotibileissä ryyppäämässä.

Toi mua häiritsee nykyään kovasti,kun olen itse äiti. Miten vastuutonta! Se valehteli mun äidille aivan kirkkain silmin. Mä olin sen vastuulla,mitä jos mulle olisi tapahtunut kotibileissä jotain? Miten se olisi kehdannut kertoa mun vanhemmille,että valehteli meidän olevan nukkumassa?  Aikuinen ihminen??

Ei,musta ei tule koskaan samalla tavalla  lasteni kaveria. Huolet ja murheet saa aina kertoa ja autan kaikessa missä pystyn,mutta ensisijaisesti mä olen se mäkättävä ja huolehtiva äiti,toissijaisesti vasta kaveri.

Kommentit

  1. Olen ihan samoilla linjoilla! On hyvä olla myös kaveri, mutta ennen kaikkea pitää olla ÄITI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä,näin se on! Helpommalla luultavasti pääsisi olemalla vain se mukava kaveri,eikä mäkättävä äiti. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Jätäthän kommenttia Unensieppaajille,kiitos!