Mielensäpahoittajat

Meitä vanhempia on tunnetusti moneen eri junaan,joidenkin mielestä toiset saattaa jäädä jo asemallekin tai on menty päätepysäkin ohi.

Jokaisen vanhemmaksi tulemisen tarina on erilainen,tapa suhtautua elämään on erilainen. On vakavahenkisiä vanhempia ja sitten kaikesta huumoria repiviä vanhempia ja kaikkea siltä väliltä.

Yksi asia mikä mua askarruttaa aina suuresti,on arvostelu siitä kuinka lapsista puhutaan ja kirjoitetaan,vaikkapa somessa. Omista tai ihan vain yleisesti.

Kun joidenkin mielestä niitä kultipuppeleita ei vaan voi koskaan nimittää loukkaavilla nimityksillä,kuten vaikka apinaksi. Taaperoikäinen lapsi muistuttaa toisinaan käytökseltään hyvin paljon apinaa,mutta on väärin kutsua lasta apinaksi. Se on loukkaavaa. Sitä en tiedä kummalle,apinalle vai lapselle.

Mä kutsun mun unensieppaajia monellakin eri nimellä,niiden käytöksestä ja omasta mielialasta riippuen. Joskus ne on ihania murupalloja,apinoita,perskärpäsiä tai kakaroita,ipanoita,apinoita,haarahedelmiä,mukuloita,draamalaamoja. Näitä kuulkaa löytyy.

Se mikä on vaikeaa joskus ymmärtää on se,että miksi joku toinen äiti pahoittaa mielensä,jos toinen kutsuu omaa lastansa vaikka apinaksi? Ei sen lapsia,vaan sen omaa,rakasta  haarahedelmää. Miksi? Jos joku haukkuisi sen lasta,mä tajuaisin sen kyllä. Mutta omaa?

Äiti pahoittaa siis mielensä toisen lapsen puolesta,joka ei itse varmasti loukkaannu apina-nimityksestä. Miksi loukkaantuisi? Apinat on hauskoja eläimiä,vikkeliä ja tosi hyviä kiipeilemään. Ja söpöjäkin vielä!

Apinaksi lastansa kutsuneen täytyy sitten ratakiskosta vääntää Mielensäpahoittajalle että ei,se ei vihaa omaa lastansa. Rakastaa kovasti,vaikka kutsuu apinaksi. Miksi kenenkään pitäisi joutua todistelemaan rakkautta omaan lapseensa toiselle äidille? Tuollaisesta asiasta vielä,mikä ei vahingoita tai aiheuta lapselle traumoja.

Ja kun ei ole mitenkään varma asia,että äiti kutsuisi lastaan apinaksi siellä kotonakin,vaikka kirjoittaa lapsensa olevan apina. Miten lapsi voi siitä sanasta loukkaantua ja saada kamalat traumat,ellei sitä edes kutsuta oikeasti apinaksi? Se voi olla vain tapa purkaa jotain ärsyttävää hetkeä ja tapahtumaa,joita lasten kanssa kyllä riittää. 

Miksi ylipäätään pitäisi todistella tuollaista asiaa? Kai kaikki äidit niitä ipanoitansa rakastaa,ei se rakkaus lempinimistä kiinni ole,jösses sentään! 

Nutturaa löysemmälle nyt mielensäpahoittajat,hymy pyllyyn ja koittakaa vaikka heittäytyä villiksi ja yrittää löytää hauskuutta ja huumoria lapsistakin. Ei ne tuollaisista kirjoitetuista nimittelyistä rikki mene.