Mikä on se Oikea ikä tulla äidiksi?

Keskustellaanko hetki ikäasioista? Tämä kysymyshän on sellainen,ettei siihen ole oikeaa vastausta. Joskus tuntuu että olet minkä ikäinen tahansa,olet väärän ikäinen. Liian nuori tai liian vanha. Lapsia kuitenkin pitää haluta,ei meillä kohtua turhaan ole herranjestas sentään. Vapaaehtoisesti lapsettomat on outoja otuksia. Vain lapset tekee elämisestä elämisen arvoista,itsekäs olet jos et lapsia tee. Mä ymmärrän tuon päätöksen kyllä hyvin,yleinen mielipide tuntuu olevan toinen.

Mä olin 21-vuotias kun tulin äidiksi,mies oli 22. Hädin tuskin itse oltiin aikuisia ja saatiin iso vastuu uudesta elämästä. Monet sitä kauhisteli (ehkä väärä sana,taivasteli ennemminkin) että kuinka nyt noin nuorina,olisitte vähän odottanut vielä. Ei me päätetty lasta saada,lapsi päätti meidän puolesta. Onnellisin vahinko mitä tiedän.
Me oltiin ensimmäiset kaveriporukassa jotka vauvan sai. Ei ollut vertaistukea keneltä voisi kysellä että onko tämä normaalia ja saako äiti tuntea näin,onko se väärin. Mun oma äiti tietty oli,mutta vauvojen hoito-ohjeet ja opastukset oli aika paljon muuttuneet. Eikä mun vauva-aikana ollut soveliasta myöntää olevansa joskus väsynyt vauvaan tai muitakaan negatiivisia tunteita.

Kieltämättä joskus olin kateellinen ja katkera,kun kaverit sai elää nuoruuttaan miten tahtoo ja mä olin kotona vauvan kanssa. Matkustella,bilettää,opiskella rauhassa ja ilman isoa vastuuta toisesta ihmisestä. En mä pystynyt sellaista tekemään,mähän olin äiti. Mies aloitti ammattikorkeassa opinnot raskausaikana,samaan aikaan opiskelu olisi ollut aika mahdotonta.

Menetinkö mä kuitenkaan mitään? Kyllä mekin biletettiin vaikka vanhempia oltiinkin,mullakin oli ammatti kuitenkin opiskeltuna. Ei korkeakoulutason tutkintoa,mutta ammatti.

Ja mä olen meistä hirvittävän ylpeä nuorina vanhempina. Tytöltä ei puuttunut koskaan mitään,sillä oli turvalliset vanhemmat. Nuoret,mutta me osattiin kuitenkin huolehtia siitä. Tyttö on meidän mestariteos,katsokaa miten hyvin me osattiin. Te ehkä luulitte että me ei pärjätä vauvan kanssa tai pysytä edes yhdessä,katsokaa meitä nyt.

Mun kaverit on viime vuosina alkaneet saamaan vauvoja. On ehditty opiskella kunnon ammatti ja elää vähän itselleenkin. Yksi parhaista ystävistä odottaa juuri nyt esikoistaan,31-vuotiaana. Mietti ääneen yhtenä päivänä,että onko se vähän liian vanha äidiksi? Kun ei siihen ole sitä oikeaa ikää,nyt se kokee olevansa siihen valmis niin tämä on se oikea ikä.

Hullunkurinen ajatus muuten,että kun meidän Tyttö täyttää maagiset 18 vuotta,mä olen itse 39. Kun tämä kesällä syntyvä kaverin vauva täyttää sen 18,meidän Tyttö on 28-vuotias ja mahdollisesti jo äiti itsekin. Apuva.

Oon monesti pohdiskellut,että kumpiko on tavallaan vaikeampaa. Tulla äidiksi nuorena ja elää se nuoruus kasvattaen lasta menettäen jollain lailla ne ns.parhaat nuoruusvuodet,vai sitten juurikin kolmekymppisenä kun oot tottunut elämään ja tekemään vuosia kaiken niinku itse haluat? Yhtäkkiä siihen tuleekin vauva ja pitää opetella elämään sen mukaan?

Kaikille yhteistä on se,että se elämä tulee muuttumaan väkisinkin,olit minkä ikäinen tahansa.

Mulla ei vertaistukea ollut,nyt mä onneksi voin itse olla apuna kavereille jotka vauvan saa. Puhua ihan rehellisesti,että saa olla väsynyt ja kiukkuinenkin vauvaan joskus,se on normaalia eikä se tee susta huonoa äitiä.

Mutta onko kolmekymppinen valmiimpi äidiksi,kuin parikymppinen? Voiko siihen ikinä edes olla valmis? Mitä mieltä te olette?

Kommentit